Joskus kun menee liian lujaa ja unohtaa rentoilla, niin mun maha tekee selväksi, että nyt STOP. Tämä tarkottaa sitä, että on pakko raivata aikaa levolle, rauhottumiselle ja tarkistaa ruokalista kuntoon. No tuollainen ei kai tekisi kenellekkään pahaa, mutta se vaan tuntuu aina olevan niin vaikeaa. Tämmöiselle herkkuperseelle on vaikea jättää karkit kauppaan, jättää roskaruuat ostamatta ja tuntuu mahdottomalta ajatukselta istahtaa hengähtämään, kun päässä pyörii miljoona asiaa, jota haluaisi tai pitäisi tehdä. Mutta näillä mennään...
Tämä on se salainen ase, jolla olen lähtenyt tastelemaan kiirettä ja stressiä vastaan. Silmukka, toinen, kolmas... mutama lisää ja puikot kääntyy. Silmukka, toinen, kolmas.... Vaatii paikallaan olon ja rauhan. Yleensä mulla on lisäksi sivupöydällä höyryävä kuppi teetä. Tämä tuskin on virallisesti määritelty keino stressin hoitoon, mutta ainakin minut se saa pysähtymään ja rauhoittumaan.
Tässä vielä kuvaa talosta. Väri alkaa näkyä, kun Tuomo on maalannut alaosan jo valmiiksi. Ikkunanpuitteet odottavat maalaria, eli minua. Toivon kaunista viikonlopun säätä, jotta pääsen aloittamaan oman urakkani.. toki ilman stressiä ja aikataulupaineita, mutta ennen talvea olisi ihana saada talo maalattua ;D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti